Yksi yö jouluun.

Ja huomenna tämäkin tonttukaravaani pakkaa iloisen mielen?!? ja kaikki paketit autoon ja ajelee läpi hiljaisten moottorteiden joulunviettoon lakeuksille. Ja mitäkö meinaan. No, rehellisesti sälyttää koiran hoidon miehelle. Maata puhtaalla omalla tunnolla sängyssä ja lukea. Syödä, lukea taas. Vaihtaa ehkä sohvalle lukemaan ja siitä takaisin sänkyyn. Mitä luksusta. Ja tarvitseeko sitä syömistä edes sanoa. Olisi ehkä pitänyt tänään ottaa vähän kevyempiä aterioita alle,niin on tilaa mättää. *burb*

Hyvää ja Rauhallista Joulua! Ainakin sille mun yhdelle lukijalleni :) :)

Tiernapoikaa ja Tiramisua

Nämä pyhät, jotka tässä ennen ja jälkeen joulun ovat, ovat minulle ja varmasti aika monelle muullekkin vain päiviä muiden joukossa. En ole uskonnollinen. Enkä usko, noin niinkun juuri tässä mielessä mihinkään muuhunkaan. Tämä on varmasti hyvin kasvatuksellinenkin asia, jos vanhemmat ovat uskossa he todennäköisesti myös siirtävät tämän jälkikasvulleen ja monesti nuoreksi tultua tämä saa itse päättää miten asian kanssa sitten elää.
No minua ei tähän ole kasvatettu. Seurakunnan leirit ja rippikoulut on käytynä, mutta eipä minusta Herran lasta tullut, sittemmin olen eronnut kirkosta puhtaasti siitä syystä, että se on väärin roikkua listoilla kun en usko, en usko. Naimisiin, en ole menossa.
Pyhinä, minä herkuttelen huoletta ja hillun verkkareissani. En ole silittämässä kolttua ja menossa kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja enkä liioin muutakaan kirkollista joulujumalanpalvelusta.
Elämän tyrskyt ja myrskyt on kahlattu ilman sen kummempaa uskoa pelastukseen. Välillä on ollut vähän turhankin syvät vedet alla, mutta kyllä siitä on ylös pyristelty.

En silti laita pahakseni näitä vapaapäiviä mitkä osuvat viikolle, mutta jos minulta kysytään voisin tehdä töitä, aivan yhtä hyvin. He, jotka ylempään uskovat. Saavat uskoa, kunhan eivät ala ketään käännyttelemään.

Tässä tälläinen vähän diipimpi setti tällä erää. Seuraavaksi jotain kevyempää luvassa.

Karkkihiiri minussa

Makean himo on suurin ja kenties ainut pahe jonka kanssa häviän taistelun ja usein.

Ollessani vielä alle metrin mittainen, en ole välittänyt makeasta lainkaan. Olen kuulemani mukaan järjestellys karkkeja pöydälle nätteysjärjestykseen kun isäni ja siskoni ovat sitten ne siitä syöneet. En vain ole jostain syystä viehättynyt makealla. No, voin kertoa että kun vuodet ovat menneet on tilanne aivan tyystin toinen.
Eipä ole väliä mitä karkkia mätän, kunhan sitä on. Suklaata, irtokarkkia, toffeeta, lakua siis ihan mitä vaan, kaikki menee.
Muutamia inhokkejakin on. Näin joulun alla en voi ymmärtää Fazerminttejä, budabestejä enkä liköörikonvehteja. Iho menee kananlihalle ajatuksestakin.

Mitäs inhokkeja teillä on?

Tämä oli tällänen pikapostaus. Huomenna pidempi. :)

Itsekäs vai itsenäinen

Näin itsenäisyyspäivän aattona ajattelin,että olisi hyvä pysähtyä miettimään millainen ihminen sitä itse on ja onko lainkaan sellainen kuin haluaisi.
Kukaan meistä nyt tuskin on täydellinen, mutta ainakaan itse en ihan vastaa sitä mitä haluaisin.

Ensinnäkin olen ehkä maailman herkimmin panikoiva ihminen. On sitten kyse kotiavaimista tai hissin jumittamisesta tms ihan sama. Aina hirveä haloo. Lisäksi, olen äärettömän huono nauramaan itselleni. Tätä taitoa olen vuosia jo koittanut opiskella. No, varmaan arvaatte kuinka olen onnistunut. Kyllä vaan, vaiheessa on.
Jos nyt hyviä puolia tikulla pitäisi kaivaa.. olen erittäin lojaali ja elän toisen ihmisen puolesta vähän liikaakin. En oikein osaa olla itsekäs ja ajatella joskus vain ja ainoastaan minua. Jotenkin se on vaan vaikeaa. Haluaisin olla riippumaton siitä, mitä toiset ajattelee mutta ehei. Minä panikoin sitäkin, mitä muut minusta ajattelevat.

Nyt, tämä likka hiljentyy viettämään itsekkäästi itsenäisyyspäivää ja hiihtelee saunaan siiderin kera. Juustotarjotin on valmiina, viinit samaten, kinkku on kunkku ja glögiä jälkiruokapuolena.

Rauhallista Itsenäisyyspäivää!

Diagnoosina Neuloosi

Monet minut paremmin tuntevat tietävät, että neulon lähes koko valveilla olo aikani syksyt ja talvet.

Olin siinä 4 vuotias, kun edesmennyt mummini opetti minut ensin virkkaamaan ketjusilmukoita. Niitä syntyi isoja lankakeriä. Sitten opetelteltiin kiinteitä silmukoita, siitä sitten kehityttiin aina tasovirkkaukseen jolloin taisi koko suku olla hyvin patalapuilla varustettua. Sitten koitti kutomisen aika ja sillä tiellä olen edelleen.

Vakavaksi Neuloosiani voisi sanoa. Sillä lankaa, puikkoja ja muuta tähän liittyvää on PALJON. Jos menen lankojen ohi, en voi olla ostamatta kerää. Vähän kuin toisilla karkki, minulla se vain on lanka. Sitä on saatava vaikka ne voivat vuosia lojua odottamassa juuri sitä oikeaa ohjetta.
Voin kutoa missä vain ja miten vain ja lähes mitä vain. Tänä syksynä olen erikoistunut pipoihin, palmikkopipoihin eritoten. Paksulla langalla muhkeita palmikoita. Kudon istuen, voin kutoa myös selälläni sängyssä, voin lukea samaan aikaan kirjaa, selata nettiä, lukea lehteä, katsella telkkaria. Kävellessäni en sentään tätä tee. Ja koska julkisilla en kulje en sitäkään tee, mutta muuten nämä kulkevat myös mukanakin.

Että mikäli en ole töissä, minä istua nökötän kotona puikkojeni kanssa :)

Himinöintiä ilmassa

Nyt on se aika vuodesta jota joku toinen vihaa yhtäpaljon kuin joku toinen rakastaa.
Ja se on joulukoristelu ja oikeastaan koko joulun etko fiilistely.
En oikein osaa sanoa kumpaan itse kuuluisin. Ensin kun kaikki muut on ihan liian aikaisessa laittelemassa marraskuussa JOULUvaloja pihaan ja JOULUkoristeita paikalleen ikkunoihin. Minulla on lapsuudesta perittynä tapa, että nämä saa ja voi laittaa esille JOULUkuussa. Ymmärtäähän sen jos tuotteen nimi on..kaikki yhdessä... JOULUkoriste. heheh
No mutta ryhdistäydytäämpäs. Eli, laitan ulkovalot ja muut paikalleen ensimmäisenä päivänä ja yleensä sammutan ne lopullisesti loppiaisena. Ei, niistä ei tule millään tekosyyllä "talvi,tunnelma plaa laa laa!" valoja- ei. Joulu loppuu loppiaiseen ja valot, ja koristeet otetaan silloin pois. Eihän meillä ulkona ole kesäkukkiakaan talvella ihan siitä syystä että se on kausi, siinä kuin syksy,kesä jne. Ymmärsitkö mitä meinaan. Hyvä. jatketaan.
No mutta sitten tämä runsaus mitä valikoimiin tulee. Olisin oikein tyytyväinen, jos kaupoissa ei myytäisi niitä kaikissa väreissä ja vilkun välkyn vilkkuvia valoja lainkaan. Niistä ei saa kuin naapurilleen migreenin. Ja toinen aivan yhtä hirvitys ovat mielestäni nämä kaiken maailman elukka hahmot. Ne sopii ehkä sinne rapakon taa, mutta tänne ei. Ja pitääkö edes mainita heistä jotka sitten kiskasee koko pihan koreeksi ja laittaa sinne kaikki elämänsä aikana hankitut valot sulaan sekamelskaan niin, että naapurilla on tontti kuin sadan vatin halogeenit olisi asennettuna omaan pihaan ja se ainoa luonnollinen kynttilän liekki ei sitten paljoa näy, koska Pena nyt on päättänyt, että kaikki päälle. Ei, minun naapurilla on hyvä maku, ja vieretysten olevat partsit sulautuvat hyvin maisemaan. Eikä ole tarvetta migreeniin.

Minulla on tällähetkellä parvekkeellani yhdet valot. Ja lisänä, adventteina, laitan lyhtyihin kynttilät. Olen vuosia ja taas vuosia mennyt tässäkin teemalla vähemmän on enemmän ja tunnelma on aidompi, mitä vähemmän on teennäistä. Voisin kyllä ensivuonna jättää tuon valosarjankin pois. Liekkiä kun se on aito, ei korvaa mitkään lamput.
Samoin minulla on vain kahta sävyä joulukoristeita, palloja. Joulunpunaisena ja valkoisena. Lisänä, kaksi hopeista nauhaa. Siinä on kaikki mitä tarvitaan minun jouluun.

Millainen sinä olet himinöintisi kanssa, vai annatko Penan hoitaa shoun ja istut sohvalla vähät välittämättä koko hommasta.

Hyvää alkanutta himinöinti kautta. Hiivinkin tästä kurkkimaan joulupallojen kuntoa :)

Kulttuuria kerrakseen.

     En ole järin kultturelli ihminen, vaikka pidän esittävästä taiteesta kyllä. Sattuipa nyt kuitenkin sitten niin, että työkaverini kanssa päätimme noin pari viikkoa sitten, että nyt nämä lähtee teatteriin yksissä naisin. 

Toki olen käynyt teatterissa lapsena montakin kertaa. Lähes joka kesä piti päästä Pyynikin teatteriin ja joitakin näytöksiä myös Tampereen työväenteatterissakin on tullut nähtyä. Mutta pitemmittä alku puheitta sitten eilisen.

Olimme siis katsomassa Jarkko Tammisen, tämän kuuluisan Suomalaisen imitaattorin Shown, Stars. Jarkko esittää tässä Laura Voutilaisen kanssa yli 40 eri hahmoa. Kotimaisista ulkomaisiin. Laurakin 15.  ALoitetaan kuitenkin Jarkosta. Hahmoista löytyi aina urheilijoista artisteihin, näyttelijöistä politikkoihin ja olihan siellä toki kolme viimeisintä presidenttiämmekin edustettuna. Litmasesta Mika Saloon, Aira Samuliinista Jorma Uotiseen, Arttu Wiskarista Vesa-Matti Loiriin- Gunnareihin ja Andrea Bocelliin, tottakai Cheek vielä loppuhuipennukseen. Mukana oli Andyä, Michaelia, Paula Koivuniemeä, Kimi Räikköstä, Matti Nykästä, ja paljon, paljon muuta. Lainkaan en siis ihmettele, että alusta saakka tämä loistava esiintyjä on loppuunmyydyille penkkiriveille saanut esiintyä. Ja näemmä, 13 jäljellä olevaakin esitystä ovat kaikki loppuun myytyjä. Eikä suotta. Hän ottaa yleisön mukaansa mitä uskomattomimmilla sovituksillaan, vai mitä sanotte J. Karjalaisen mennyt mies kappaleesta jota voi laulaa iha millä tahansa sanoilla, kun sävel on kerran tiedosssa. Hän näytti tämän meille, ja arvaat lopun. Yleisö nauraa vedet silmissä ja ablodit olivat taas päätä huimaavat.

Laura sitten. En ole tienny aiemmin kuinka hyvä näyttelijä sekä tanssija ja koomikko hänessä piilee. Äänestä, nyt tuskin tarvitsee sanoa mitään. Jokainen, joka hänet on livenä kuullut, tietää mihin Laura pystyy. Miehensä istui syystäkin tyytyväisenä katsomossa nauraen ja hirnuen vaimolleen. Lauran hahmot eivät kalvenneet missään nimessä. Madonnasta, Haloo Helsinkiin, Crista Siegfriedistä, Jippuun, Celine Dion, ja Duetto tämän Andrean Bocellin kanssa sai jokaikisen ihokarvani nousemaan pystyyn ja suosionosoitukset tuon jälkeen olivat kertakaikkiaan mahtavat. Koska kun tämä kappale loppui asiaan kuuluvalla mahtavalla ääniskaalalla molemmilta mahtavilta artisteilta sali mykistyi täysin. Yleisö tuijotti haltioituneena näitä kahta nuorta tähteä. Mikä ääni, mikä karisma, mikä voima ja tunnetila. huh huh. 

Olisi mukava sanoa, että menkää ihmeessä itse katsomaan sillä tämä teidän on nähtävä. Se on nauruhermoja otteessaan pitävä alusta loppuun, mutta koska nämä ovat loppuunmyytyjä... valitettavasti voin todeta, että toivon hänen lähtevän kiertämään Suomea, kuten hän on sanonut, että mikäli tämä menee hyvin näin käy. Ja nyt todellakin näyttää siltä, että parempaan ei pysty jos salit on joka esityksessä tupaten täynnä. Jos Jarkko lähtee kiertämään, ole valmiina nappaamaan lippusi. Lupaan, ettette tule pettymään.

Tälläistä kulttuuria tähän sunnuntaihin. 

Huomenna voisin kirjoitella vähän neuloosistani :)